Välillä nuoremmastakin tuntuu, että Suomessa jopa alkeellinen kunnioitus ikäihmisiä kohtaan on kadonnut.

Julkisuudessa ikääntyneet ovat huoltosuhdetaakka ja hoitopalveluita nielevä kustannuserä. On mediaa ja poliitikkoja, joiden puheissa eläkeläiset ovat jatkuvasti nuorten kukkarolla vaatimassa parempia eläkkeitä.

Kunnioituksen katoamisesta törkein esimerkki on rappio, johon yksityinen sote-bisnes on ajanut vanhustenhoidon. Taustalla on kestämätön yhtälö. Yhtäältä kunnat hakevat säästöjä kilpailuttamalla, ulkoistamalla ja yksityistämällä palveluita. Samasta säästöjen höyläämästä rahasta yksityiset hoito- ja sairauskonsernit yrittävät puristaa ulos mahdollisimman isot tuotot.

Vanhusbisneksen suurimmat kustannukset liittyvät työntekijöihin. Siksi palkat ja työehdot on painettava mahdollisimman alas. Näin tuotetaan haamuhoitajia, liian vähäisiä työntekijämääriä ja laiminlyöntejä.

Tämä on mekanismi, jolla hoivaskandaalit ovat syntyneet. Se on sama mekanismi, jolla Suomeen on saatu uusi ahneiden sote-miljonäärien luokka. He ovat luoneet kuntien ostamista palveluista eli veronmaksajien taskusta itselleen miljoonien tai kymmenien miljoonien eurojen pääomatulot. Useimmiten miljoonat ovat tulosta yrityskaupoista.

Tuottojen saalistaminen ja osakeyhtiömuoto eivät sovi vanhustenhoitoon. Bisnes pitää siivota pois alalta. Roistofirmojen hoitohuijarit on asetettava rikosoikeudelliseen vastuuseen.

* * *

Ikäihmisten kunnioituksen puutteesta kertoo myös laajamittainen eläkeläisköyhyys.

Eläketurvakeskuksen mukaan keskieläke Suomessa on hiukan päälle 1600 euroa kuussa, mediaanieläke on runsaat 1400 euroa. Samalla Suomessa on yli 315 000 ikäihmistä, joiden eläke on pienempi kuin tuhat euroa kuussa. Jos mennään korkeintaan 1250 euron eläkkeisiin, kasvaa koko joukko 571 000 henkeen.

Pienten eläkkeiden ja kalliiden asumiskustannusten yhdistelmä voi pahimmillaan johtaa siihen, että eläkeläiset joutuvat valitsemaan, ostaako ruokaa vai lääkkeitä. Hyvinvointivaltiossa kenenkään ei pitäisi joutua tekemään tällaisia valintoja.

Selvää onkin, että eläkkeitä pitää korjata useilla eri keinoilla. Tarvitaan toimenpiteiden kokonaisuus.

Takuueläkkeisiin tarvitaan tasokorotus – esimerkiksi sata euroa kuussa. On historiallista ja hävytöntä, että Sipilän-Orpon-Soinin hallitus on leikannut kansaneläkettä ja kaikkia siihen sidottuja etuuksia.  Nämä leikkaukset pitää purkaa.

Samalla kansaneläkkeen niin sanottua suojaosaa pitää korottaa. Näin työeläke leikkaisi kansaneläkettä vasta isomman summan kohdalla kuin nyt.

Samalla kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovittamista pitää lieventää. Nyt jokainen työeläke-euro leikkaa kansaneläkettä 50 sentillä. Voisiko leikkuri olla esimerkiksi 40 tai 30 senttiä? Tämä auttaisi erityisesti niitä, jotka saavat kaikkein pienimpiä eläkkeitä. Samalla on pidettävä huolta siitä, että pienimpien eläkkeiden verovapaus säilyy.

Myös eläkeindeksiä pitää korjata. Muuten eläkeläiset on tuomittu lakisääteisesti jatkuvaan ostovoiman heikkenemiseen.

Samalla on sanottava, että Suomessa on liikkeellä vaarallisia eläkepopulisteja, jotka vaativat eläkkeiden sitomista vain palkkakehitykseen. Se on huono keino, joka hyödyttäisi suhteessa eniten suurimpien eläkkeiden saajia. Eläkeläisköyhyyteen se ei purisi.

Parempi keino olisi ottaa suunta kohti eläkkeiden puoliväli-indeksiä, jolloin puolet eläkkeiden noususta olisi sidottu palkkojen ja puolet hintatason nousuun.

Ei pidä uskoa työeläke-eliittien harhautusta siitä, että tämä tyhjentäisi rahastot ennen kuin nykyiset nuoret pääsevät eläkeikään. Kukaan ei ole antanut sellaista lupausta, että pienituloisten eläkeläisten vangitseminen köyhyyteen on edellytys nuorten eläkkeille. Rahastot eivät voi olla mikään kielletty vyöhyke, johon ei saa koskea.

Tarvitaan sukupolvien välistä solidaarisuutta – ei vastakkainasettelua.

Kategoriat: Uncategorized