Presidentti Sauli Niinistö on harvinaisella tavalla patistellut puolueita kertomaan ennen eduskuntavaaleja, mikä on niiden linja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vaatimus on kohtuullinen jo äänestäjien kuluttajansuojan takia. Seuraavan eduskunnan pöydälle on tulossa ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, jossa ankkuroidaan Suomen linja juuri näissä asioissa.

Kysymyksellä on kaksi puolta. Kiivas Nato-fundamentalisti, tohtori Jukka Tarkka sanoo,
että Naton kannattajien vaikeneminen vaalien alla on häpeä. Osittain hän on oikeassa, sillä outoa on myös Nato-jäsenyyden vastustajien vaikeneminen.

Turvallisuuspolitiikassa on kyse Suomen paikasta Euroopasta, jossa vastakkainasettelu on jatkuvasti kärjistynyt. Näytösluonteisesti sitä halutaan myös lietsoa.

Parisen viikkoa sitten uutisoitiin,  miten amerikkalaiset B-52-pommikoneet olivat kierrelleet näyttävästi Itämeren ilmatilassa ja käyneet Baltian maista ainakin Virossa ja Liettuassa.

Nato-jäsenyyttä tukevan Helsingin Sanomien mukaan kyse oli ”kaapin paikan” näyttämisestä Venäjälle. Tällaisten esitysten ongelma vain on, että ne houkuttelevat myös toista puolta näytöksiin, joihin pitää taas vastata yhä kovemmin.

Seuraavalla eduskuntakaudella Suomella pitää olla aktiivinen rooli tällaisen kierteen katkaisemisessa.

B-52:sta onkin tullut symboli. Presidentti Niinistöllä oli merkittävä rooli siinä, että näiden jo Vietnamin sodasta tuttujen kuolemanlintujen osallistuminen sotaharjoituksiin Suomessa on estetty. Sotilaallisesti liittoutumattoman maan ei tarvitse tyrkyttäytyä alustaksi suurvaltojen voimannäyttöleikeille, kuten Ruotsi on valitettavasti tehnyt samojen koneiden suhteen.

Näytöslentojen lisäksi erityisesti Baltian maissa on toiveita mennä pidemmällekin. Viron presidentti Kersti Kaljulaid kävi Washingtonissa saakka esittämässä lisää Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa. Hänen mukaansa amerikkalaisen ”soturin saapas on aina tervetullut alueellemme ja niin on jatkossakin”. Kertoiko Kaljulaid avauksestaan etukäteen Suomelle? Hyvien naapurien kesken näin kai pitäisi tehdä. Entä jos informoi, ketä ja mikä oli Suomen vastaus?

Venäjän toiminta Ukrainan ja Krimin suunnalla on lisännyt jännitystä Euroopassa. Itämeri ei kuitenkaan ole Mustameri. Siksi ei ole oikein laajentaa muualla syntyneitä konflikteja tänne.

Vasemmistoliiton kanta on selvä. Se on määritelty puolueen vaaliohjelmassa, jonka turvallisuuspoliittista osaa olen keskeisesti ollut tekemässä. Vasemmistoliiton linja on sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuva ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Siksi on myös torjuttava Nato-johtoiset harjoitukset, joissa harjoitellaan sotilasliiton yhteistä puolustusta sen 5. artiklan mukaan.

Ongelma on sekin, että Nato-yhteistyötä ja kansainvälistä harjoittelua on salakuljetettu Suomeen ohi kansan valitseman eduskunnan. Tämä on sitä, mitä kutsutaan Nato-hivuttamiseksi. Sen tavoite ei ehkä ole sotilasliiton jäsenyys, mutta pysyvä salavuoteus kuitenkin.

Naton isäntämaasopimus, Naton kumppanuustavoitteet ja kansainvälisten harjoitusten kokonaisuus on tuotava eduskunnan käsittelyyn. Sitä kautta suomalaisille kävisi selväksi, mihin kaikkeen Suomi on jo sidottu suhteessa Natoon ja Yhdysvaltoihin. Ehkä silloin saataisiin parempi selko, mitä suomalaiset ovat asiasta mieltä.

Selvintä on, että sotilaallinen liittoutumattomuus kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan. Samalla on todettava, että Suomi ei hae eikä valmistele Naton jäsenyyttä.

Suomen ulkopolitiikan pohjana pitää olla YK:n peruskirjaan pohjautuva monenkeskinen, sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys. Siihen kuuluu, että myös sotilaallisilla operaatioilla pitää olla YK:n tai ETYJ:in mandaatti.

On selvää, että seuraavaan eduskuntaan ei tule sellaista enemmistöä, joka taipuisi Nato-jäsenyyden kannalle. Sipilän-Orpon-Soinin hallituksen aikana jäsenyyttä onkin kierretty kahdenvälisillä ”puolustusyhteistyösopimuksilla” keskeisten Nato-maiden kanssa sekä kiivaalla kansainvälisellä harjoittelulla.

Olisikin kohtuullista, että puoluejohtajat toisivat kantansa pöytään. Harva muistaa, että perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho on Nato-jäsenyyden kannattaja, samoin kuin taitaa Timo Soinikin olla. Siksi ääni perussuomalaisille on ääni Natolle.

Myös vihreät häilyvät ja lipsuvat jatkuvasti sotilaallisen liittoutumattomuuden puolustamisessa. MTV Uutisten mukaan Pekka Haavisto on ”välimaastossa” mitä tulee Natoon.

Vihreät tahtovat myös luopua liittoumattomuudesta tekemällä sotilasliiton Ruotsin kanssa. Länsinaapurissa tällaista kannattaa vain ruotsidemokraatit. Siinä on arvokoalitiota kerrakseen.

Ehkäpä myös SDP:n Antti Rinne voisi selvittää, mitä hän tarkoitti MTV:n ”pääministeritentissä” sillä, että Suomen ja Ruotsin pitäisi solmia sotilasliitto. Lihavero ei tainnut jäädä pääministerikandidaatin ainoaksi möläytykseksi.

Kategoriat: Uncategorized