Viime päivinä on kohistu liikenteen turvallisuusvirasto Trafin sekoilusta suomalaisten ajokorttitietojen kanssa. Skandaali kärjistyi jo siihen pisteeseen, että viraston pääjohtaja Mia Nykopp ilmoitti eroavansa. Joku piti uhrata. Todellisuudessa liikenneministeri Anne Bernerinpitäisi erota.

Kohu on saavuttanut valtavat mitat. Iltalehti uutisoi, että jopa presidentti Sauli Niinistönajokorttitiedot ovat vuotaneet julki, kun Trafi pani tietoja yleiseen jakoon kaikkien suomalaisten osalta. Niinistöön liittyvästä yksityiskohdasta on tuskin haittaa valtakunnan turvallisuudelle. Suomalaiset tietävät nyt, että presidentin ajo-oikeus on voimassa vuoteen 2023. Mikäli Niinistö ryhtyy ajamaan taksia virkakautensa jälkeen, hänen on hommattava uusi kortti.

Iso ongelma, suorastaan katastrofi on puolestaan se, että lähes kenen tahansa ihmisen henkilöturvatunnuksia on voinut kalastella Trafin nettisivuilta kohtuullisen pienellä vaivalla.

Moni jakaa jo nyt henkilötunnustaan monenmoisille palvelun tarjoajille hyvin leväperäisesti ja auliisti. Sellaisessa pitää olla erittäin varovainen. Henkilötunnuksella voi nykymaailmassa tehdä melkein mitä vain. Se mahdollistaa toisen identiteetin varastamisen ja sitä kautta suuren taloudellisen ja henkisen vahingon aiheuttamisen. Erityisen haavoittuvia ovat tietotekniikkataidoiltaan heiveröiset vanhukset, joiden rahojen perässä pyörii nykyisin muutenkin monenlaista saalistajaa ja hyväksikäyttäjää.

Viranomaisten velvollisuus on suojella ihmisiä tällaiselta, ei tehdä sitä mahdolliseksi suorastaan massamitassa.

* * *

Miksi tällaiseen tilanteeseen ajauduttiin?

Taustalla on kesällä voimaan tullut liikennepalvelulaki. Sen ytimessä taas on taksiliikenteen vapauttaminen, josta juuri kenelläkään ei ole mitään hyvää sanottavaa. Liikenneministeriö kiertelee vastuutaan sanomalla, ettei Trafin olisi tarvinnut toimia näin.

Ajolupatietojen julkisuutta perusteltiin sillä, että jokainen voi tarkistaa ammattikuljettajan luvat. Tähänkö on tultu? Että asiakkaan pitää itse selvitellä, onko ammattikuskilla oikeus ajaa? Jos jonkun asian pitäisi olla itsestään selvä, niin tämän.

Taksiliikenteen vapauttaminen on ollut Juha Sipilän hallituksen liikenne- ja yksityistämisministeri Anne Bernerin lempilapsi ja tärkein saavutus. Suomen liikennejärjestelmän sisällä Berner on ollut yhden naisen tuhoojapartio. Trafin tietosekoilu on tämän tihutyön sivutuote.

Taksiliikenteen vapauttaminen on ollut täysi susi. Siinä ei ole mitään hyvää. Hinnoittelusta on tullut epäselvää kaaosta ja laatu on romahtanut. Näin pikkujoulukauden vauhdikkaimmassa vaiheessa asia koskee monia suomalaisia.

Myös omakohtaisia kokemuksia on karttunut. Oli hiljattain mahdollisuus tavata tasavallan presidenttiä. Sellaisista tapaamisista ei myöhästytä, joten päätin ottaa Helsingin rautatieasemalta taksin. ”Mikä se on”, oli taksin hämmästynyt kysymys, kun pyysin, että mennään Mäntyniemeen. Kohta oltiin matkalla Kauppatorin laidalle presidentinlinnaan. Tässä vaiheessa kaivoin kännykästä oikean katuosoitteen.

Seuraavan kerran oli pakko turvautua taksiin matkalla sukulaisen hautajaisiin Malmin hautausmaalle. Tällöinkään kuljettaja ei ymmärtänyt, mikä tällainen paikka voi olla. Oli pakko astua ulos ja vaihtaa autoa.

Yksittäisiä kuskeja ei pidä syyllistää. He yrittävät vain tienata kapeaa leipäänsä. Syyllinen on uusi järjestelmä, joka mahdollistaa ratin taakse istumisen ilman alkeellisimpiakaan tietoa osoitteista. Kuka hyvänsä voi ryhtyä taksibisnekseen.

En valita omasta kohdastani. Maailma ei tällaiseen kaadu terveellä ihmisellä, jolla on muitakin liikkumisen vaihtoehtoja.

Samalla on suuri joukko kanssaihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia taksiliikenteestä. Monen vanhuksen ja vammaisen liikkuminen ja sitä kautta ihmisarvoinen elämä on taksin varassa. Nyt myös heidät heitetään keskelle tätä kaaosta.

Olen vantaalaisena valtuutettuna ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä ollut päättämässä vanhusten ja vammaisten kuljetuspalveluista. Ydin on, että kunnissa edes jotenkin toimivat järjestelmät joudutaan korvaamaan jollain, josta ei ole mitään varmuutta. Yhdessäkään Uudenmaan kunnassa kilpailutus ei ole onnistunut. Joskus syksyllä 2019 voidaan päästä eteenpäin. Silloin nykyisen hallituksen hirmuvalta on onneksi jo päättynyt.

Tässä vielä muistutus siitä, ketkä kansanedustajat ja mitkä puolueet äänestivät liikennepalvelulain puolesta ja ketkä vastaan. Tiedot löytyvät eduskunnan äänestyskartoista.

Puolesta olivat keskusta, kokoomus, siniset ja RKP – vastaan SDP, Vasemmistoliitto, vihreät ja perussuomalaiset.

Seuraavan hallituksen pitääkin korjata nykyinen liikennepalvelulaki. Hanke pitää valmistella laajalla pohjalla, jossa mukana ovat paitsi yrittäjät, työnantajat ja työntekijät, myös vammais- ja vanhusjärjestöjen edustajat.

Nykyinen laki pitää kaataa. Siitä hyötyisivät ammattiautoilijat ja rehelliset yrittäjät, mutta ennen kaikkea matkustajat.

Kategoriat: Uncategorized