Kun maan ensimmäisten aluevaalien viimeinen kampanjaviikko kääntyy loppusuoralle, on puolueiden välille syntynyt iso riita palveluseteleistä. Palvelusetelillä kuntalainen saa julkiselta puolelta avustuksen yksityisen palvelun maksamiseen.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on puoluejohtajien vaalitenteissä tuonut hyvin esiin setelien ongelmat. Ne hajauttavat julkisen terveydenhuollon rajallisia voimavaroja eri suuntiin yksityisille toimijoille. Lisäksi setelit lisäävät erityisesti terveyspalveluissa ihmisten pompottelua vastaanotolta toiselle.

Kokoomuksen Petteri Orpo vaatii, että palveluseteleistä pitää tehdä pakollisia tulevilla hyvinvointialueilla. Esitys on pöyristyttävä. Se loisi sote-yhtiöille rahastusautomaatin.

Vaatimus osoittaa, skandaalifirma Attendon vaalirahoitus kokoomukselle on mennyt sen kannalta oikealle puolueelle.

Suomen Kuvalehden mukaan myös vihreät ovat saaneet Attendon avustuksia vaaliseminaareihinsa. Tästäkö Koijärven veteraanit aikanaan unelmoivat? Kun me joskus pääsemme valtaan, viemme vanhukset ja vammaiset pörssiyhtiön taseeseen. Tähän on hyvä lisätä se, että ainakin Vantaalla vihreät ovat tukeneet myös terveysasemapäivystysten väliaikaisia ja perheneuvoloiden pysyviä sulkemisia.

Olen itse yrittänyt olla johdonmukainen ja esittänyt Vantaalla viimeisen yhdeksän vuoden ajan käytännössä kaikkien uusien palveluseteleiden hylkäämistä, jos taustalla on ollut yksityinen voitontavoittelu. Kolmannen sektorin yhdistykset ja säätiöt ovat kokonaan toinen asia.

Setelit ovat hyvätuloisten ihmisten ohituskaista palveluihin. Ongelma on, että ne harvoin – jos koskaan – kattavat koko palvelun hintaa. Tämän päälle tulevat vielä maksut jatkotutkimuksista, joissa potilas palautetaan julkiselle sektorille. Tässä vaiheessa yksityisen palvelun hyöty on jo valunut hukkaan.

Miksi samaa resurssia ei voi suunnata julkisiin palveluihin, jossa ihmisestä otetaan kokonaisvaltainen vastuu – ainakin silloin, kun palvelut toimivat niin kuin niiden pitäisi toimia.

Yksityisen perimät lisämaksut eivät myöskään kerrytä maksukattoa eikä niitä huomioida kaikkein köyhimpien kohdalla toimeentulotuessa. Vantaalla kokemus onkin ollut, että seteleitä on jäänyt paljon käyttämättä, koska ihmiset eivät ole halunneet ottaa niitä vastaan.

Käytännössä myös kuka tahansa voi ilmoittautua palvelusetelituottajaksi. Aiempaa historiaa sote-palveluista tai näyttöä liikevaihdosta ei tarvita.

On selvä, että yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluyhtiöissä työntekijät tekevät hyvää ja arvokasta työtä niillä resursseilla, joita heillä on. Eikä erityisesti pienten tai keskisuurten sote-yritysten toiminta ole lähtökohdiltaan itsekästä ja moraalitonta.

Kyse on siitä, että kun julkinen palvelu yksityistetään, taloon astuu uusi, ankara isäntä: vaatimus sijoitetun pääoman tuotosta. Osakeyhtiölain 5. pykälän mukaan ”yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin”. Harvemmin määrätään toisin.

Voiton tuottamisen lisäksi yksityisen yrityksen pitää markkinoida ja mainostaa palveluitaan. Ne maksavat. Julkisten palveluiden ei tarvitse. Siksi ne ovat edullisempia ja tehokkaampia kuin yksityiset, jos myös yksityinen maksaa työntekijöilleen samoja palkkoja ja noudattaa samoja työehtoja kuin julkinen.

Tämän takia on parempi panostaa julkisiin palveluihin. Suomi tarvitsee tasa-arvoa – ei ohituskaistoja yksille.

Kun historian ensimmäisiin aluevaaleihin on enää muutama päivä aikaa, kampanjoidaan maan populistioppositiossa yhä kiivaammin asioilla, jotka eivät vaaleihin kuulu. Se kertoo joko epätoivosta tai siitä, että vaalien varsinaiset asiat eivät juuri kiinnosta – ehkä kummastakin.

Suomalaisten sote-peruspalveluiden rapistuminen ja jatkuva alibudjetointi ovat oikeita ongelmia. Mutta ne(kään) eivät ratkea maahanmuuttajia syyttelemällä.

Toisaalta kaikissa vaaleissa kaikki politiikan asiat ovat aina läsnä. Suomessa on kampanjoimisen vapaus. Kuntavaaleissakin äänestäjä on aina voinut lähettää terveisiä myös maan hallitukselle. Mutta jos luulee, että aluevaaleissa voi edes teoriassa vaikuttaa bensan hintaan, saa pettyä raskaasti. Jos näin väittää, viilaa äänestäjiä linssiin. Nyt äänestetään terveysasemista, ei bensa-asemista.

Ihmetystä herättää myös se, miksi perussuomalaiset ovat tukeneet korotuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuihin, jotka iskevät kaikkein kovimmin pienituloisiin. Suurempiin maksuihin saa nopeasti kulumaan myös pienen eläkkeiden nousun. Yksi esimerkki tulee Vantaalta.

Kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli kokouksessaan 14. joulukuuta 2021 sosiaali- ja terveyspalveluiden maksujen nostamista. Korotusesitysten piirissä olivat muun muassa:

– lääkärin vastaanotto,
– fysioterapia,
– geriatrinen vastaanotto,
– päiväsairaalakäynti,
– lyhytaikainen laitoshoito,
– tilapäinen kotisairaanhoito,
– lääkärin kotikäynti,
– kotikuntoutuksen fysioterapia,
– vanhusten ja vammaisten päivätoiminta,
– omaishoitajan vapaa-ajan palvelut,
– vammaisten kuntoutushoito,
– lastensuojelun sijaishuolto,
– lääkärintodistus ja lääkärintodistus ajokorttia varten sekä
– kaikki suun terveydenhuollon lähes 30 eri maksua.

Samalla myös maksukattoa nostettiin ja osin myös maksukaton täyttymisen jälkeen tulevia maksuja.

Tein vastaesityksen, jonka mukaan korotuksia ei tehdä. Jos se on välttämätöntä, eikö ensin voitaisi pitää vaalit, joissa kaupunkilaiset saavat äänestää uudet sote-päättäjät? He voisivat päättää maksuista kansalta saamallaan mandaatilla.

Tukea vastaesitykselle tuli vain SDP:ltä, joten korotukset menivät läpi äänin 9-4. Näin puolueiden edustajat äänestivät.

Maksujen korotuksia vastaan olivat Antero Eerola (vas.), lautakunnan puheenjohtaja Pirkko Letto (sd.), Aadan Ibrahim (sd.) ja paikalla ollut varajäsen Kari Hokkanen (sd.).

Korotusten puolella olivat lautakunnan varapuheenjohtaja Anitta Orpana (kok.), Heli Hakala (kok.), Xhemail Jashanica (kok.), Ari Siponen (ps.), Sari Linnansalmi (ps.), Eva Tawasoli (vihr.), Reija Friman (vihr.), Marja Airaksinen (kesk.), Patrik Karlsson (r.).

Tämäkin on asia, joka äänestäjien Vantaalla ja Keravalla on hyvä tietää.

Perussuomalaisten asennetta sote-kysymyksiin – ainakin Vantaalla – kuvaa toinenkin asia. Kun kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli 5. lokakuuta 2021 kaupungin 770 miljoonan euron sote-budjettia, perussuomalaiset eivät tehneet asiassa yhtään ainoaa esitystä.

Saiko Vasemmistoliitto sitten jotain aikaan? Ainakin budjettikirjaukset siitä, että osana hyvinvointialueiden valmistelua hoitoalan henkilöstön työoloja ja -ehtoja kohennetaan, laaditaan terveysasemien ja hammashoidon jonojen purkuohjelma, muistisairauksien hoitoon panostetaan sekä vanhusten ja vammaisten hoitokoteja viilennetään kesähelteillä.

Lisäksi Vantaalle palautetaan valtuustoaloitteeni pohjalta omaishoidon ylin maksuluokka ja turvataan terapiapalveluihin pääsy niitä tarvitseville terapiatarpeen arvioinnin pohjalta. Tästä puhutaan myös nimellä terapiatakuu.

Joku voi pitää askelia pieninä, mutta ainakin ne ovat oikeaan suuntaan, kohti parempia peruspalveluita. Niistä on kysymys aluevaaleissa.

Kohta pääsee jälleen äänestämään, sillä Suomen historian ensimmäisten aluevaalien ennakkoäänestys käynnistyy jo ensi viikon puolivälissä. Mistään kansanvallan karkeloista ei voi silti puhua. Missä ovat vaalihumu, väittelyt, kiihkeä katukampanjointi ja skandaalin käryiset kohut?

Kaikki ei mene koronan piikkiin. Gallupit lupaavat laiskaa äänestysintoa. Kunnallisalan kehittämissäätiön mielipidemittaus kertoo, että vain 41 suomalaisista aikoo varmasti täyttää vaalilipun. Varmimpia äänestäjiä ovat vasemmistoliittolaiset, epävarmimpia perussuomalaiset.

Se kertoo myös puolueiden eroista. Vasemmistoliitto on ollut johdonmukainen ja tiukka julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden puolustamisessa. Maahanmuuttajien syyttely ja leimaaminen taas eivät ratkaise yhtään sote-palveluihin liittyvää ongelmaa. Kun esimerkiksi Vantaalla sosiaali- ja terveyslautakunta neuvotteli viime syksynä satojen miljoonien eurojen sote-budjetista, perussuomalaisilta ei tullut siihen yhtään ainoaa esitystä, ei yhtään.

Vähäinen vaali-into on yhtä aikaa huolestuttavaa ja ymmärrettävää. Suomessa pidetään seuraavan neljän vuoden aikana viidet vaalit. Siinä moni ehtii väsyä.

Nyt pitäisi kuitenkin jaksaa.

Aluevaalien jälkeen päätösvalta kaikista kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy uusille hyvinvointialueille. Se tarkoittaa terveyskeskuksia, vanhusten ja vammaisten hoitoa, omais- ja kotihoitoa, sosiaalityötä, lastensuojelua, suun terveyttä sekä palo- ja pelastuspalveluita. Ei todellakaan ole yhdentekevää, kuka niistä päättää.

Aluevaltuuston ehkäpä tärkein päätösvalta liittyy siihen, tehdäänkö palvelut hyvinvointialueen omana työnä vai ulosliputetaanko ne yksityiseksi liiketoiminnaksi.

Moni muistaa kevään 2019 vanhustenhoitoskandaalit, joissa yksityisten sairaus- ja hoivajättien räikeät laiminlyönnit johtivat vanhusten heitteillejättöön, nälkään ja jopa ennenaikaisiin kuolemiin. Samalla kyseisten yhtiöiden johtaja-omistajat ovat vuosien varrella nostaneet miljoonien tai jopa kymmenien miljoonien eurojen pääomatuloja.

Yle MOT-ohjelma paljasti 8.11. miten hoivakonserni Mehiläisen omistamassa vammaisten hoitokodissa alaikäistä poikaa oli pidetty päivät teipattuna tuoliin ja öisin kuormaliinoilla kiinni sängyssä. Samalla yhtiö oli luvatta vuokrannut vammaisten asuntoja eteenpäin näiden ollessa lomalla.

Mehiläisen toimitusjohtajan tulot olivat viime vuoden verotietojen mukaan miljoona euroa. Mehiläisen johdossa istuu myös useita muita yrityskauppamiljonäärejä. Myös heidän kuukausipalkkansa on lähes kaksi kertaa enemmän kuin Suomen pääministerillä.

Juuri yksityisessä hoivabisneksessä rahan ahneuden ja lähimmäisistä välittämisen ristiriita näkyy kaikkein räikeimmin.

Viime vuoden verotiedot kertovat, että Suomeen on saatu kolme uutta miljonääriä, joiden bisnes on lasten huostaanotto. Miten verovaroilla voidaan mahdollistaa tällainen, mutta hoitojonojen purkuun tai hoitajien työolojen kohentamiseen ei tunnu ikinä olevan varaa?

Myös näistä asioista on kyse aluevaaleissa. Jos ei äänestä, luovuttaa oman päätösvaltansa muille.

Kuntavaalit ovat vihdoin sunnuntaina. Tärkeintä niissä on äänestää. Se on kansalaisoikeus, ei -velvollisuus. Jos ei äänestä, luovuttaa päätösvallan omista ja yhteisistä asioista muille.

Kuntien tärkein tehtävä on pitää huolta peruspalveluista. Se tarkoittaa esimerkiksi päiväkoteja, turvallisia kouluja, monipuolisia kirjastoja, nopeaa pääsyä terveyskeskukseen, hyvää huolta vanhuksista, joustavaa kaavoitusta, tasaisia teitä, joukkoliikennettä ja kulttuuria.

Sosiaali- ja terveyspalveluilla pitää olla kunnon resurssit. Niistä ei myöskään pidä tehdä liiketoimintaa. Julkisia palveluita ei ole tarkoitettu yksityisten voittojen käärimiseen.

Esimerkiksi Vantaalla terveyskeskusjonot ovat pisimmillään lähes 70 päivää. Se on yli kaksi kuukautta. Se on ehdottomasti liikaa.

Samalla myös vanhustenhoidon ongelmat jatkuvat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan viidesosa hoitokodeissa ja kotihoidossa olevista ikäihmisistä Suomessa ei ole käynyt ulkona lainkaan korona-aikana viime vuonna. Yhteiskuntaamme rakentaneita seniorikansalaisia ei pidä kohdella näin.

Terveyskeskusten jonot johtuvat siitä, että alan ammattilaisia ei ole niissä riittävästi. Lääkärit eivät hakeudu terveyskeskuksiin, koska he kohtaavat niissä liiallisen työkuorman. Paras sote-uudistus olisikin palkata lisää lääkäreitä, hoitajia ja avustajaa henkilökuntaa terveyspalveluihin.

Vanhusten hoivakoteihin on onneksi tulossa hoitajamitoitus. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa työntekijöiden siirtämistä pois kotihoidosta.

Vanhusten ja vammaisten hoidon pitää tapahtua kunnan omana toimintana. Kun suurin osa alan palveluista on yksityistä bisnestä – kuten Vantaalla – syntyy epäterveitä ja tehottomuutta luovia riippuvuuksia. Yksityinen voi nostaa hintoja eikä kunnalla oleva muita vaihtoehtoja kuin maksaa.

Joskus myös pienet asiat kertovat, mikä kunnan tärkeysjärjestyksessä on väärin.

Juuri ennen vaaleja on uutisoitu, kuinka Vantaan kaupunki on upottanut kaupunkilaisten yhteisiä rahoja yli 100 000 euroa Tikkurilaan avattuun ravintolaterassiin. Raskaan korona-ajan jälkeen ravintoloitakin tarvitaan. Ne kertovat elävästä kaupungista. Myös alan yrittäjät ovat olleet ahtaalla. Mutta riittäisikö, että kaupunki antaa ravintolalle paikan maksutta ilman mittavia tukiaisia?

Samaan aikaan lasten leiritoiminnan määrärahoja on leikattu. Kun kaupunginhallitus päätti viime vuoden syksyllä – vastoin sosiaali- ja terveyslautakunnan kantaa – lakkauttaa Itä-Vantaalla sijaitsevan Rajakylän neuvolan, säästö oli 80 000 euroa.

Neuvoloiden tehtävä on edistää alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointia. On vaikea kuvitella tärkeämpää kunnan palvelua.

Palveluiden harvennushakkuiden taustalla ovat sopeutustoimenpiteet, jotka kaupungin valtapuolueet ajoivat läpi koronakriisin varjolla. Vasemmistoliiton linja on ollut, että ohimenevän koronan takia ei pidä tehdä pysyviä leikkauksia.

Päinvastoin kriisi on tuonut lisää palvelutarvetta. Tämä on näkynyt nuorten mielenterveysongelmina sekä kasaantuvana hoito-, hoivavelkana, kun ihmisten muita terveysongelmia on jätetty hoitamatta. Tätä velkaa on päästävä lyhentämään pian.

Vantaa ei ole Suomen vauraimpia kaupunkeja. Mutta sen verran meillä on varaa, että koronasta voidaan toipua oikeudenmukaisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla.

Äänestämällä voi jokainen vaikuttaa siihen, mitä asioita pidetään kunnissa tärkeinä.

Ei pidä myöskään kuunnella tyhjän tynnyrin kolinaa. Syyttelemällä ja kantamalla kaunaa maahanmuuttajia kohtaan, ei ratkaista yhtään ainoaa suomalaisten kuntien ongelmaa.

Peruspalveluiden puolustaminen on kuntavaalien ykkösasia. Suomalainen hyvinvointivaltio tehdään kunnissa. Näille asioille Vasemmistoliitto hakee tukea Vantaalla ja koko Suomessa.

Numero 242 Vantaalla saa äänesi kuulumaan.

Kuntavaalien alla on puhuttu paljon asioista, joita ei voi ratkaista kunnanvaltuustoissa. Valtuuston päätöksillä ei esimerkiksi voi lakkauttaa pääministerin aamiaisetuja. Myöskään maahanmuutosta tai valtion velasta ei päätetä kunnissa.

Silti on totta, että kaikki politiikan asiat ovat usein läsnä kaikissa vaaleissa. Äänestäminen on myös arvovalinta. Siksi kuntavaalit on hyvä paikka lähettää terveisiä valtakunnan(kin) politiikkaan.

Usein asiat kytkeytyvät yhteen. Eduskunta luo raamit, mutta kunnat päättävät toiminnasta. Näin on esimerkiksi omaishoidossa, joka koskee isoa joukkoa suomalaisia.

Oman työnsä ohella hoivaa läheiselleen antaa yli 700 000 suomalaista. Pääasiallisessa auttamisvastuussa on noin 350 000 henkeä. Silti kuntien kanssa varsinaisen omaishoitosopimuksen solmineita omaishoitajia on vain noin 50 000.

Omaishoitajat tekevät inhimillisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti arvokasta työtä. Läheisen huolenpito mahdollistaa pitkäaikaissairaalle, vanhukselle tai vammaiselle mahdollisuuden kotona asumiseen pidempään ja paremmin kuin ilman hoitoa.

Tämä tukee myös ikäihmisten kotona asumista. Muistisairauksien, liikkumisvaikeuksien ja yksinäisyyden lisääntyessä kotona asuminen ei silti sovi kaikille. Kodista ei saa tulla vanhukselle häkkiä. Oikein järjestetty omaishoito tekee kotona asumisen kuitenkin mahdolliseksi.

Omaishoito säästää merkittävästi verorahoja.

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan vaihtoehtoisen hoivan kustannukset olisivat yksinomaan ikääntyneiden kohdalla noin 3,1 miljardia euroa.

Valtioneuvoston vuonna 2017 julkaisema selvitys kertoo, että yksi omaishoitosopimus maksaa kunnalle noin 13 500 euroa vuodessa, kun mukaan lasketaan sekä omaishoidon palkkio että palvelut. Vaihtoehtoisen hoidon kustannuksiksi haarukoidaan vuodessa noin 42 000 – 114 000 euroa.

Sama valtioneuvoston selvitys arvioi, että kokopäivätyössä olevan, pitkäaikaissairasta tai alle kouluikäistä vammaista lasta hoitavan sopimusomaishoitajan hoivatyön arvo on yli 40 000 euroa vuodessa. Tyystin työelämän ulkopuolelle jääneen hoivatyö voi olla arvoltaan jopa 96 000 euroa.

Ydinongelma on, että arvokkaasta työstä huolimatta moni omaishoitajista kärsii toimeentulo-ongelmista. Etenkin työisässä olevat hoitajat joutuvat monesti turvautumaan toimeentulotukeen.

Myös asuinpaikka tuottaa eriarvoisuutta. Kunnat myöntävät palkkioita eri suuruisina ja vaihtelevin perustein. Usein hoitosopimukset on myös sidottu määrärahoihin niin, että loppuvuodesta uusia sopimuksia ei ehkä enää tehdä.

Suomi on saanut asiasta langettavan päätöksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta. Sen mukaan nykyjärjestelmä on johtanut tilanteeseen, jossa ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa kotipaikkansa perusteella. Tuen myöntämisen pitäisikin tapahtua samalta viivalta koko Suomessa.

Esimerkiksi Vantaa on suurten kaupunkien – Helsingin, Espoon, Tampereen, Turun ja Oulun – keskuudessa kummajainen, sillä se on lakkauttanut omaishoidon ylimmän palkkioluokan. Vantaa on erikoistapaus myös kaikkien naapurikuntiensa joukossa.

Perusteena ylimmän palkkioluokan lakkauttamiselle on ollut, että kaikkein vaativimmat hoidettavat tarvitsevat muitakin palveluita. Näin ehkä onkin, mutta omaishoidon palkkio meneekin hoitajalle. Miksi sama peruste ei päde muissa isoissa kaupungeissa? Todellisuudessa taustalla on säästäminen, joka tässä tapauksessa kohdistuu omaishoitajiin.

Tilanne pitää muuttaa. Tein korkeimman palkkioluokan palauttamisesta valtuustoaloitteen tänä keväänä. Tätä asiaa haluan ajaa myös seuraavassa valtuustossa, jos tulen valituksi jatkoon.

Olen ollut myös alullepanijana kansalaisaloitteessa, jossa ehdotetaan omaishoidon palkkion verovapautta. Aloitteessa on mukana yhteensä kuusi kaupunginvaltuutettua neljästä Uudenmaan kunnasta. Esitämme tuloverolain muuttamista niin, että verovapaiden sosiaalietuuksien listaan lisättäisiin omaishoidon tuki.

Samalla eläkekertymistä on pidettävä huolta. Omaishoitajien tilanteet kuitenkin vaihtelevat. Vammaista lasta hoitavilla nuorilla vanhemmilla voi olla edessä vielä kymmenien vuosien työura. Eläkeikäistä puolisoaan hoitavalle ikäihmisille eläkekertymä ei ole enää oleellista.

Palkkion verovapaus olisi edes pieni korvaus hoitajille heidän tekemästään arvokkaasta tuesta. Päättäjiltä se olisi todellinen kädenojennus.

Kun kunnan peruspalveluita ryhdytään tuotteistamaan yksityiseksi liiketoiminnaksi, seuraukset voivat olla karmeita ja absurdeja, jos absurdilla tarkoitetaan järjenvastaista ja mieletöntä.

Moni muistaa keväällä 2019 nähdyn vanhustenhoitoskandaalien sarjan. Tikun nokkaan nousivat suuret sairaus- ja sosiaalijätit Esperi Care, Attendo ja Mehiläinen. Samalla kun vanhukset voivat huonosti, jopa menehtyivät niiden hoivakodeissa, nostivat yhtiöiden johto ja omistajat jättimäisiä aliverotettuja pääomatuloja. Nykyisen hallituksen sote-uudistus toivottavasti panee suitset tälle bisnekselle.

Yksityinen palvelutuotanto luo huonoimmillaan myös tehottomuutta ja resurssien haaskaamista. Syövästä selvinnyt eläkeläisrouva kääntyi Vantaalla puoleeni, koska joutui turvautumaan kotihoidon palveluihin. Kävi ilmi, että mikäli hän olisi tilannut myös kotihoidon kaikki tukipalvelut, hänen pihallaan olisi käynyt viisi-kuusi eri autoa. Taustalla on se, että jokainen palvelu on kilpailutettu eri firmalle. Paljon tehokkaampaa olisi, jos pihaan tulisi vain yksi kunnan auto, joka hoitaisi kaikki palvelut.

Kuntakentällä on nähty jopa järjestelyjä, jossa yksityinen pankkiiriliike tulee tekemään rahastosijoitustoimintaa autistisilla lapsilla. Muun muassa Vantaa kaupunki lähti mukaan tällaiseen syksyllä 2018. Olin ainoa päättäjä, joka vastusti tätä lautakuntakäsittelyssä.

Kuvio on monimutkainen, mutta erittäin valaiseva.

Syksyllä 2018 Vantaan sosiaalitoimi teki sopimuksen S-ryhmän omistaman FIM-pankkiiriliikkeen kanssa. Kyse oli niin sanotusta SIB-hankkeesta, joka tulee englannin kielen sanasta Social Impact Bond. Se voidaan suomentaa suunnilleen sosiaalisten vaikutusten arvopaperiksi.

Ajatus oli, että rahasto tekee sijoituksen neuropsykiatrisesti oirehtivien lasten hoitoon. Tämä tarkoittaa ADHD-, ja Asperger -lapsia sekä autismin erilaista kirjoa. Tarkoituksena oli, että lapset eivät joutuisi oireidensa takia lastensuojelun asiakkaiksi. Perheille ostettiin palveluita Lastensuojelun keskusliitolta ja SOS Lapsikylältä. Hieno tavoite siis.

Mutta miksi pankkiiriliike on kiinnostunut tällaisesta? Siksi, että järjestelyn oli tarkoitus säästää kaupungin rahoja. Sopimuksen juju oli, että FIM-sijoitusrahasto kuorii tästä säästöstä itselleen suurimman osan. Se haki viiden prosentin tuottoa, mutta saikin kahdeksan.

Pankkiiriliike sanoo, että säästöjä on syntynyt enemmän kuin tavoiteltiin. Kaupungin mielestä sopimus on kuitenkin niin epäselvä, ettei tiedetä, johtuuko tämä helpommista tapauksista, väärästä tuottojen laskentakaavasta vai mistä.

Nyt poliittisille päättäjille tuotiin kokeilusta raju arvio. Sen mukaan ”sopimuksella ei saavuteta toivottavia kustannusten säästöjä” ja että ”palvelu ei ole tavoittanut riittävästi tarkoitettua ydinkohderyhmää ja se on irrallinen kaupungin olemassa olevasta neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja perheiden palveluohjauksesta ja -ketjusta. Lisäksi ohjelman hallinnointi edellyttää Vantaan kaupungin henkilöstön ennakoitua suurempaa työpanosta”.

Kaupunki joutuu maksamaan sopimuksesta kaikkiaan runsaat 2,5 miljoonaa euroa. Sillä saisi ison määrän lapsiperheiden auttajia kunnan omille palkkalistoille.

Lähdetiin hakemaan säästöjä, mutta tulikin lisäkustannuksia. Silloin voisi kuvitella, että kaupunki lopettaa sopimuksen. Mutta se ei onnistukaan.

Sopimusta ei voi sanoa irti, koska siihen ei ole merkitty irtisanomispykälää. Se kuulostaa jo skandaalilta.

Kukaan ei osaa sanoa, miksi näin on, koska yksikään sopimuksen neuvottelijoista ja tekijöistä ei ole enää kaupungilla töissä.

Näin poliittisia päättäjiä johdettiin harhaan. Kaupunki vedettiin mukaan sopimukseen maksamaan pankkiiriliikkeen tuottoja.

SIB-sopimus on paraatiesimerkki siitä, millaisiin karikoihin – suoranaiseen haaksirikkoon – ajaudutaan, kun sosiaali- ja terveyspalveluita lähdetään muuttamaan liiketoiminnaksi. Kun sijoittajilla ei ole riskiä, he poistuvat paikalta veronmaksajat rahat mukaan.

Neuropsykiatrisesti oirehtivia lapsia ja heidän perheitään pitää auttaa. Lastensuojelu ei ole tässä suhteessa heille oikea osoite. Siksi on hyvä, että palveluita kehitetään. Pankkiiriliikkeen edustajan ei kuitenkaan pidä istua tässä pöydässä. Koko konsepti vie ajatukset menneisyyden synkkiin aikoihin, huutolaislasten maailmaan.

Tässä tapauksessa suorastaan inhottaa olla oikeassa. Kun päätös tehtiin syyskuussa 2018, olin ainoa, joka sanoi, ettei tästä rakennelmasta tule mitään. Lausuin pöytäkirjaan, että sopimuksen ”ehdot ovat myös epäselvät. Mikäli neuropsykiatrisesti oireilevien lasten määrä lastensuojelussa vähenee, on vaikea, käytännössä mahdoton määritellä, missä määrin tämä johtuu sopimuksesta ja missä määrin muista tekijöistä, esimerkiksi lääkityksen ja hoidon tai lapsen elämäntilanteen paranemisesta”.

Kaikki puolueet tuntevat nyt tulleensa petetyiksi. Vaatimuksena onkin tapauksen perinpohjainen selvittäminen.

Peruspalvelut ovat kuntavaalien tärkein kysymys. Ne on paras tuottaa kunnan omana työnä – ilman erilaisia seikkailuja sijoitusrahastojen ja pörssiyhtiöiden kanssa. Käytetään yritysten voitto-osuus mieluummin itse palveluihin. Hyvä kunta kuuluu kaikille.

Kuntavaalien ennakkoäänestys on jo käynnissä. Pelissä ovat isot asiat, vaikka vaalit näkyvätkin katukuvassa haalemmin kuin neljä vuotta sitten.

Siihen on syynsä. Koronapandemian takia vaaleja siirrettiin ainutkertaisella tavalla Suomen historiassa. Pandemian takia päätettiin myös, että vaaleissa aikaa äänestää ennakkoon on peräti kaksi viikkoa.

Vaikka koronakriisi alkaa väistyä, sen vaikutukset voivat tuntua vielä pitkään. Korona pitää ensiksi voittaa. Samalla kuitenkin pitää jo pian koota jälleenrakennusohjelma, oikeudenmukainen ja sosiaalisesti kestävä polku ulos koronakriisistä. Tein tästä valtuustoaloitteen Vantaalla jo tammikuussa.

Ohimenevän kriisin varjolla ei pidä tehdä pysyviä leikkauksia, heikennyksiä ja supistuksia julkisiin palveluihin. Kiireellisintä on purkaa pandemian aikana kasaantunut hoito-, hoiva- ja terveysvelka. Vantaan kokoisessa kaupungissa puhutaan noin 22-25 miljoonasta eurosta, kun ynnätään yhteen hoitamatta jääneet terveyspalvelut, hammashoito, mielenterveys, päihdehoito sekä vanhus- ja vammaispalvelut. Tähän meillä on varaa.

Toistaiseksi Vantaa on sopeuttanut menojaan salaisilla sopeutuslistoilla, joiden sisältöä ei ole ennen päätöksentekoa kerrottu kaupunkilaisille. Se on kuntademokratia vastaista.

Mielipidemittauksen mukaan suomalaisille tärkeimmät teemat kuntavaaleissa ovat terveydenhoito, kunnan talous ja vanhukset. Se ei ole huono lista. Ne ovat asioita, joiden parissa olen tehnyt töitä kahdeksan vuotta valtuutettuna.

Vanhustenhoito ei Suomessa ole edelleenkään kunnossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n selvitys kertoo, että jopa viidesosa palveluasumisen piirissä olevista ikäihmisistä ei ole ulkoillut kertaakaan koronavuonna – siis kertaakaan. Se tarkoittaa yhteensä 36 000 ihmistä hoivakodeissa ja kotihoidossa. Tein asiasta Vantaalla valtuustokyselyn, jossa vaadin asian korjaamista.

Yksityinen sote-bisnes on edelleen iso tekijä kunnissa, vaikka nykyisen punavihreän kansanrintamahallituksen aikana se on pantu ahtaalle. Kolme suurinta sairaus- ja sosiaalijättiä – vanhustenhoitoskandaaleja tuottaneet Attendo, Mehiläinen ja Esperi – pyörittävät neljäsosaa kaikista vanhuspalveluista.

Juuri missään muualla kuin vanhustenhoitobisneksessä rahanahneuden ja lähimmäisistä välittämisen ristiriita ei näy yhtä räikeänä. Kunnan palvelut pitää tehdä kunnan omana työnä. Kun kasvavat tuottotavoitteet yhdistyvät kuntien väheneviin rahoihin, puristuksiin jäävät asiakkaat, työntekijät ja hoidon laatu.

* * *

Hyvä kaupunki syntyy, kun koulut ovat turvallisia ja opetus korkeatasoista, kuntalaisilla on töitä ja asuminen on edullista.

Asuminen on perustarve ja perusoikeus. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ongelma on, että pienituloisilla ihmisillä ei jää vuokran jälkeen rahaa muuhun kuin kaikkein välttämättömimpiin menoihin. Moni pienipalkkainen ihminen ei pääse kiinni yhteiskunnan tukemiin ara-asuntoihin, mutta tuloja on liikaa asumistukea varten.

Vantaalla asumisen hinta on kyetty pitämään kurissa verrattuna muuhun pääkaupunkiseutuun. Se edellyttää voimakasta ja laajaa rakentamista. Se tarkoittaa myös panostuksia valtion ja kuntien tukemaan kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon.

Kunnassa pitää olla myös tilaa erilaisille ihmisille. Tämä koskee etenkin Vantaata, jossa on enemmän maahanmuuttajataustaisia asukkaita kuin missään muussa Suomen kunnassa. Me emme ole kokeneet tästä erityisiä ongelmia.

Vihapropaganda ”haittamaahanmuutosta” pitää torjua. Poliittiselle rasismille ei pidä antaa tilaa. Syntipukkien osoittelulla ei ratkaista yhtään suomalaisten kuntien ongelmia.

Vaalilauseeni on ”Saa äänesi kuulumaan”. Mielestäni valtuutetun tärkeimpiä töitä on viedä tavallisten ihmisten asioita eteenpäin päätöksenteon koneistossa.

Puoleeni ovat vuosien varrella kääntyneet lukemattomat kaupunkilaiset erilaisten ongelmien ja pulmien kanssa. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa virkakoneisto on joskus armoton ja väliinputoaminen helppoa. Kuntalainen ei saa jauhautua murusiksi byrokratian rattaissa. Aina en ole pystynyt auttamaan, mutta hyvin usein kyllä.

Tämä on oikeastaan valtuutetun päätyö, opetti minulle aikoinaan Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä. Tällä ajatuksella äänestäjät nostivat hänet eduskuntaan yhteensä 36 vuoden ajan.

Valtuutetun pitää myös olla annetun luottamuksen arvoinen. Olenkin tehnyt enemmän valtuustoaloitteita ja kyselyitä kuin yksikään toinen vantaalainen kaupunginvaltuutettu. Työ on kuitenkin kesken. Siksi olen ehdolla jatkokaudella kaupunginvaltuustoon.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio tehdään kunnissa. Ihmisillä pitää olla luottamus siihen, että se toimii.

Suomalaiset eivät toivottavasti ole unohtaneet sitä yksityisen vanhustenhoidon rappiota, jonka media alkuvuodesta paljasti. Bisnespohjaisen vanhushoivan ongelmat kertovat nimittäin paljon sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmista.

On päässyt syntymään kestämätön yhtälö. Yhtäältä kunnat ovat hakeneet säästöjä kilpailuttamalla, ulkoistamalla ja yksityistämällä palveluita. Samasta rahasta yksityiset sosiaali- ja sairaus tahtovat imeä mahdollisimman suuret tuotot. Vanhustenhoidossa se on johtanut haamuhoitajiin sekä hoidon, lääkityksen ja ruoan törkeisiin laiminlyönteihin, kun sote-yhtiöt ovat vetäneet kustannuksia alas.

Samalla Suomeen on syntynyt uusi isorikkaiden joukko, joka on tehnyt sote-bisneksellä miljoonien, jopa kymmenien miljoonien eurojen pääomatulot.

Niitä on synnyttänyt erityisesti Attendo, jonka Alavudella sijaitsevan hoivakodin viranomaiset joutuivat sulkemaan helmikuussa. Yksikössä oli tapahtunut kuusi hämärää kuolemantapausta.

– Alkuvaiheessa tapahtuu enemmän poismenoja, kun muutto on asukkaille lisärasite, Attendon toimitusjohtaja ja pääomistaja Pertti Karjalainen kuittasi tilanteen.

Juuri Karjalaisesta on tullut vanhusbisneksen kiistaton tulokunkku. Hän on vuosien varrella kuitannut lähes 50 miljoonan euron pääomatulot.

Satumaisen rikastumisen taustalla on vuokralääkärifirma MedOne, jonka hän aikanaan perusti kolmen muun nuoren lääkärin Veli-Matti Riihimäen, Sami Martinkaupin ja Antti Ylikorkalan kanssa. Herrat rahastivat MedOnen myymällä siitä ensin puolikkaan sijoitusyhtiö Sponsorille ja sittemmin toisen puoliskon Attendolle.

Karjalainen on myös Attendon suurin henkilöomistaja, jonka osakepotin pörssiarvo on käynyt korkeimmillaan 240 miljoonassa eurossa. Helsingin Sanomien verokoneen mukaan Riihimäki ja Ylikorkala ovat tehneet vuosien saatossa lähes 30 miljoonan euron pääoma- ja ansiotulot ja Martinkauppikin miltei 19 miljoonan.

Kohun aloittaneen Esperi Caren eroamaan joutunut toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni on saanut 8 miljoonan verotettavat pääomatulot. Palkkatulotkin ovat 580 000 euroa vuodessa.

Pihtailua vanhusten ruoassa
Unohtaa ei sovi myöskään Pihlajalinnan entistä varatoimitusjohtajaa, nykyistä hallituksen jäsentä Leena Niemistöä, joka on saanut yli 24 miljoonan euron verotettavat pääomatulot myytyään osuutensa lääkäriyhtiö Dextrasta Pihlajalinnalle muutama vuosi sitten.

Samanlainen tarina on Mehiläisen toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpäällä, kun hän myi Mediverkko-lääkärifirman Mehiläiselle. Verotiedoissa näkyvät pääomatulot olivat vuonna 2014 noin 11 miljoonaa ja viime vuoden palkkatulot 650 000 euroa.

Jo vuonna 2016 Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super kertoi, että Pihjalalinnan Tampereella sijaitsevan hoitokodin työntekijät olivat jatkuvasti liittoon yhteydessä työehtosopimusten rikkomusten takia. Keskivaikeasti muistisairaille vanhuksille ei aina ollut riittävästi ruokaa. Mehiläisen kohdalla viranomaiset ovat löytäneet huomautettavaa kahdeksasta firman hoivakodista.

Hyvinvointivaltion rakentajat ansaitsevat parempaa
Vaalikentillä on tullut vastaan monia, jotka sanovat, että he toivovat kuolevansa ennen sitä päivää, kun joutuvat vanhustenhoitoon.

Sellainen ei ole hyvä yhteiskunta, jossa ihmiset pelkäävät vanhuutta tai sitä uskaltaako läheisiään päästää vanhustenhoitoon. Hyvinvointivaltion rakentajapolvi ansaitsee parempaa. Me nuoremmat olemme istuneet valmiiseen pöytään, jonka he ovat kattaneet.

Kun bisnesketut päästää kanatarhaan ja siat vatukkoon, ne toimivat tietysti vaistojensa varassa. Vastuu porttien avaamisesta yksityiselle sote-liiketoiminnalle kuuluukin poliitikoille.

Bisnes ja osakeyhtiömuoto eivät sovi vanhustenhoitoon. Voittojen tavoittelu pitää siivota alalta pois.

Samalla hoitoon tarvitaan lisää käsipareja, jotka tarkoittavat myös inhimillistä kosketusta. On saatava sitova, vähintään 0,7 hoitajan mitoitus yhtä vanhusta kohtaan. Tämä on minimi, jota pitää korottaa, jos hoitotarve kasvaa.

Kuntaliiton ja sosiaalialan työnantajaliiton tiedoilla tämä maksaisi noin 250 miljoonaa euroa.

Valtiontaloudessa kyse ei ole isoista summista. Sillä ei saisi edes kahta täyttä hävittäjää ilmavoimille. Sillä pystyttäisiin rahoittamaan vain pieni osa niistä veronalennuksista, joita Sipilän hallitus ehti neljän vuoden aikana tehdä.

Myös epäkohdista kertovien työntekijöiden asema pitää turvata niin, etteivät he joudu rangaistuksen kohteeksi paljastaessaan epäkohtia.

Kyse on myös valvonnan ongelmista. Sitä ei tehdä tarpeeksi, koska ei ole valvojia. Itse olin Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnassa aktiivinen siinä, että jokaisessa vanhusten asumisyksikössä tehdään ylimääräinen ja ennalta ilmoittamaton tarkastuskäynti. Se koskee myös kaupungin omia yksiköitä. Julkisen puolen yksiköitä ei pidä päästää yhtään vähemmällä.

Törkeissä laiminlyönneissä myös rangaistusten pitää olla tarpeeksi raskaita. Viranomaisten pitää olla käytössään kovia toimenpiteitä kuten toimiluvan menettäminen, asumisyksikön sulkeminen, sopimusten purku, yhteisösakot ja viime kädessä rikosoikeudellinen vastuu.

Me nuoremmat polvet olemme velkaa inhimillisen vanhuuden sille polvelle, joka rakentanut tämän yhteiskunnan. Nyt tarvitaan sukupolvien välistä solidaarisuutta. Myös tälle voi antaa äänen eduskuntavaaleissa.

Viimeiset mielipidemittaukset ennen sunnuntain eduskuntavaaleja näyttävät perussuomalaisten nostaneen kannatustaan rutkasti. Eikä siinä mitään, vapaassa maassa saa vapaasti äänestää haluamiaan puolueita.

Jonkinlaisesta protestista on kyse. Se on hahmottunut, kun on itse jo monta kuukautta tavannut vaalikentillä valtavan määrän ihmisiä.

Viime sunnuntaina sain kuulla Keravalla äänekästä öyhäämistä siitä, kuinka ”kuranaamat” kansoittavat Kelan eivätkä ne varmaan mitään töitä tee. Minä maksan paljon veroja ja elämä on muutenkin ollut kovaa. Työt ovat olleet epävarmoja, koko ajan otetaan kaikkea pois ja kännykkäkin on ikivanha.

Tällaisia kokemuksia on monella suomalaisella, eikä niitä saa väheksyä saati halveksua. Vastaus ei silti ole heikompien potkiminen vaan oikeiden vastuullisten osoittaminen.

Jo vuosia hallituspoliitikot eri puolueista ja monenlaiset talousasiantuntijat ovat ylhäältäpäin saarnanneet, ettei mihinkään ole varaa ja edessä on vain jatkuvia leikkauksia. Syksyllä 2015 Suomeen pelmahti noin 32 000 turvapaikanhakijaa. Moni kysyy katkerasti, miten yhteiskunnalla olikin yhtäkkiä rahaa majoittaa ja ruokkia heidät?

Pahasti vain näyttää siltä, että protestoiminen perussuomalaisten kautta heikentää vastalauseen esittäjien omaa asemaa. Pitää katsoa tuloksia.

Viimeisen neljän vuoden ajan Sipilän-Orpon-Soinin hallitus on leikannut miljardiluokassa koulutuksesta: varhaiskasvatuksesta, ammattikouluista ja yliopistoista.

Lisäksi hallitus on jäädyttänyt ja/tai leikannut kaikkein pienintä perusturvaa saavien suomalaisten etuuksia, joihin kuuluvat:

– työttömien peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja työttömyysturvan lapsikorotukset,

– kansaneläke,

– vammaistuet,

– eläkkeensaajien hoitotuet,

– lasten kotihoidon tuki ja sen eri osat kuten hoitoraha, hoitolisä ja sisarkorotukset,

Sipilän hallituksella oli valmiutta jäädyttää jopa sotaveteraanien rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä ja hoitotuen veteraanilisä. Itse luulin, että sotaveteraanit olisivat jo uhranneet tarpeeksi.

Lisäksi hallitus on leikannut kuntien valtionosuuksista, erikoissairaanhoidosta ja vanhustenhoidosta.

Niin sanotulla kilpailukykysopimuksella käytiin julkisen sektorin työntekijöiden taskulla leikkaamalla heidän lomarahojaan.

Suomen eduskunnassa perussuomalaiset ovat äänestäneet jokaisen leikkauksen puolesta. Yksikään maahanmuuttaja ei ole äänestänyt niiden puolesta.

Näin perussuomalaiset ovat omalla toiminnallaan heikentäneet juuri niiden suomalaisten asemaa, jota he sanovat puolustavansa maahanmuuttajia vastaan.

Kun puolue hajosi kesällä 2017, se oli valmis kuittaamaan koko Sipilän hallituksen ohjelman sellaisenaan. Puheenjohtaja Jussi Halla-Ahon johtamat perussuomalaiset olivat siis valmiita hyväksymään myös kaikki kesän 2017 jälkeen tulleet leikkaukset.

Tämä ei ole yllättävää. Iltalehden haastattelussa Halla-aho sanoo työttömyys- ja sosiaaliturvan olevan yhteiskunnan luksustoimintoja.

Monien kokemaan katkeruuteen ja epäoikeudenmukaisen tunteeseen perussuomalaisilla on vain yksi vastaus. Se on maahanmuuttajien leimaaminen, syyttäminen ja syntipukkien osoittelu. Sellainen ei valitettavasti tuo kenellekään ruokaa pöytään.

Wikipedian mukaan ”syntipukki tarkoittaa arkikielessä sitä, jonka syyksi virhe tai epäonnistuminen pannaan riippumatta siitä, onko hän tosiasiallisesti syyllinen”.

Ja lisäksi: ”Jos ihmiset ovat turhautuneita tai onnettomia, he kohdistavat vihamielisyytensä usein ryhmiin tai yksilöihin, jotka ovat epäsuosittuja, erottuvia ja voimattomia. Viholliskuvaa voidaan kehitellä myös tietoisesti, jotta tietty sosiaalinen, etninen tai poliittinen vähemmistö voitaisiin asettaa vastuuseen yleisistä ongelmista.”

Virkkeistä jälkimmäinen on perussuomalaisten poliittisen taikajuoman resepti.

Tavallisten ihmisten kokemus epäoikeudenmukaisuudesta pitää ottaa vakavasti. Olisi väärin vain moralistisesti tuomita heidät rasisteiksi.

Silti pitää voida sanoa, että Suomi ei tarvitse syntipukkeja ja kaunaa. Tarvitaan työtä, toimeentuloa ja kunnon perusturvaa. Tarvitaan oikeudenmukaista verotusta ja rajoja sille, kuinka paljon suuret kantasuomalaiset päälliköt voivat ahnehtia itselleen yhteisiä rahoja.

Se on hyvä muistaa myös sunnuntain eduskuntavaaleissa.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto on tehnyt äänestäjille palveluksen. Iltalehden haastattelussa hän alleviivaa ja korostaa, että ”vihreät ei ole vasemmistopuolue”.

Näin tietysti onkin. Kyse on markkinoiden vapautta ajavasta puolueesta, joka Helsingin ja Espoon kunnallispolitiikassa haravoi kokoomuksen pihaa.

Puolueessa on sosiaalinenkin siipi. Silti vihreiden riveissä ajetaan myös todellisen suurpääoman asiaa. Tästä osoituksena on, että himo-oikeistolaisen Libera-ajatuspajan toiminnanjohtaja mahtuu hyvin puolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi. Kokoomusedustaja Elina Lepomäen, pankinjohtaja Björn Wahlroosin ja liikenteen yksityistämisministeri Anne Bernerin putiikki on markkinafundamentalismin lipunkantaja Suomessa.

Silti vaalikentillä tulee vastaan mielipiteitä, ettei vihreillä ja Vasemmistoliitolla ole eroja. Näin uskoo etenkin moni nuori. Eläkelinjauksissaan vihreät toimivat kuitenkin suoraan nuorten etuja vastaan. Vain vähälle huomiolle on jäänyt se, mistä Ilta-Sanomat uutisoi koskien eduskuntavaaliehdokkaiden mielipiteitä. Uutisen mukaan suurin osa nykyisistä kansanedustajista vastustaa nykyisen 65 vuoden eläkeiän nostamista 67:ään.

Sitä tukevat kuitenkin kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo, Perussuomalaisten Jussi Halla-aho ja vihreiden Haavisto.

Haaviston mielestä tulevien eläkkeiden niin sanottu elinaikakerroin on hyvä asia. Elinaikakertoimella ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin leikata tulevia eläkkeitä, kun elinikä nousee. Näin vihreät kannattavat sitä, että nykynuorilla on pienemmät eläkkeet kuin heidän vanhemmillaan.

Oman ikäluokkani – vuonna 1974 syntyneiden – miesten elinajanodote on 67. Vihreiden reseptillä ikäluokkani ei pääsisi eläkkeelle keskimäärin ollenkaan ennen kuin noutaja on ovella.

Suomessa elinikä ei jakaudu tasan. Johtajat elävät pidempään kuin duunarit. Vihreiden linjalla työläiset, pienituloiset ja paljon sairastavat eivät juuri eläkevuosia näkisi.

Iäkkäiden pakkoroikottaminen työssä – vastoin omaa tahtoa – olisi myös nuorille tulppa työelämään. Ikävää, että vihreät näin hylkäävät nuoret.

Vasemmistoliitto vastustaa eläkeiän nostamista. Meidän mielestämme ihmisellä on oikeus hyviin eläkevuosiin. Nykyisiä eläkkeitä pitää korjata ja puuttua eläkeläisköyhyyteen. Myös nuoret ansaitsevat päästä joskus eläkkeelle, jolla tulee toimeen.

Vasemmistoliitolla ja vihreillä on yhteistäkin. Olemme samassa rintamassa rasismia, syrjintää ja ilmastonmuutosta vastaan. Mutta jo ympäristöpolitiikan keinoissa on eroja. Vasemmiston mielestä pienituloisia ei voi panna maksamaan ilmastonmuutoksen torjuntaa vain nostamalla lämmityksen, sähkön ja polttoaineiden verotusta.

Sähkön hinnankorotustalkoissa vihreät ovatkin tehneet ison työn. Tästä osoituksena ovat surullisenkuuluisat Caruna-kaupat, joiden myötä hinnankorotukset menivät vielä kansainvälisten pääomasijoittajien taskuun. Vastuullisiin kuuluu ex-omistajaohjausministeri Haavisto, mutta myös hänen edeltäjänsä Heidi Hautala puolustaa yhä myyntiä.

Vihreiden resepti ympäristönsuojeluun on, että muutumme kaikki moraalisesti hyveellisiksi ihmisiksi.

Vasemmiston mielestä yhteiskunnan, talouden ja kaupan rakenteita pitää muuttua. On uskallettava puhua myös kapitalismista. Se löytyy taustalta ympäristöongelmistakin. Pienituloisella ei ole varaa äänestää vihreitä.