Aivan kunta- ja aluevaalien alla hallituspuolueet ovat järjestäneet Suomeen poliittisen farssin, jossa yhdistyvät väsynyt kabinettikähmintä, herrojen hillotolpat ja vähäistä vakavampi äänestäjien sumuttaminen.

Pääministeripuolue kokoomus on hallituskumppaninsa perussuomalaisten tuella ajamassa Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi työministeri Arto Satosta. Tämä siitä huolimatta, että Kelan hallitus esitti pääjohtajaksi selvin numeroin 8-1 Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan toimitusjohtajaa Heli Backmania. Kannassa painoi erityisesti Backmanin monipuolinen virkaura ja laaja sosiaaliturvan tuntemus.

Perusasetelma näyttää olevan, että maan oikeistohallitus haluaa palkita likaista työtä tehneen työministerin, mutta ei ikävän näköisesti ennen vaaleja. Kelan pääjohtaja nimitetään nyt ensimmäistä kertaa seitsemän vuoden määräaikaiseen virkaan. Näin kyse olisi vuonna 1966 syntyneelle Satoselle myös eläkevirasta.

Työministerinä Satonen on johtanut Orpon-Purran hallituksen laajamittaista, jos ei sotaa, mutta ainakin provosoimatonta erikoisoperaatiota palkansaajia ja järjestäytyneitä työntekijöitä vastaan. Irtisanomissuojaa ja paikallisen sopimisen ehtoja on murennettu samalla, kun työntekijöiden oikeutta olla poissa töistä sairaana on heikennetty. Myös työtaistelutoimia on vaikeutettu korottamalla lakkosakkoja ja asettamalla työntekijä yksilölliseen sakkovastuuseen.

Kokoomuksen palkitsemisjärjestelmän kannalta harmi on, että valpas media on kaivanut esiin sen, mitä puolueen kansanedustajat – ja Satonen itse – olivat mieltä tällaisista järjestelyistä vielä joku vuosi sitten. Helsingin Sanomien mukaan iso joukko kokoomuksen kansanedustajia teki kirjallisen eduskuntakyselyn, jossa arvosteltiin ankarasti poliittisia virkanimityksiä. Heidän mukaansa ”tätä voidaan pitää jopa yhtenä korruption ilmentymänä”.

Nytkö ministeri Satonen siis pääsisi nauttimaan poliittisen vallan huipulla riippuvista hedelmistä, joita hän on aiemmin eduskunnassa kutsunut ”korruption ilmentymäksi”?

Toivottavasti kukaan ei edellisissä eduskuntavaaleissa äänestänyt kokoomusta tai perussuomalaisia ainakaan poliittisten virkanimitysten loppumisen toivossa.

Olen itse suuren suomalaisen kaupungin, hyvinvointialueen ja Uudenmaan liiton päättäjänä ollut mukana kymmenissä johtajien rekrytointiryhmissä valitsemassa kaupunginjohtajia ja apulaiskaupunginjohtajia, hyvinvointialue- ja maakuntajohtajia sekä erilaisia pienempiä herroja ja rouvia.

Puoluepolitiikalla on yhä oma valitettava roolinsa nimityksissä, mutta objektiivisesti ottaen tämä rooli on kutistunut ja kuivunut pois koko ajan. Osittain tämä johtuu siitä, että isoilla valtapuolueilla on vaikeuksia löytää päteviä kandidaatteja, joilla on taskussaan sopiva puoluekirja.

Toisaalta tällaisella on yhä vähemmän tarvetta. Hyvä ammattijohtaja osaa valmistella asiat niin, että kansan valitsemilla poliittisilla päättäjillä on aito valinnan ja päättämisen mahdollisuus. Tätä valtaa ei pidä luovuttaa pois virkamiehille kansalaisten valitsemilta poliitikoilta.

Usein kysytään, pitääkö puoluekannan olla esteenä virkaan nimittämisessä. Ei tietenkään. Suomesta löytyy paljon päteviä virkamiehiä, jotka ovat eri puolueiden jäseniä.

Nyt meneillään olevassa Kela-kähminnässä ei ole kyse tästä. On kyse vain pahalta näyttävän muhkean poliittisen virkanimityksen lykkäämisestä yli vaalien.

Kunta- ja aluevaalien ollessa jo ovella, ovat vanhat valtuustot istuneet viimeiset kokouksensa eri puolilla Suomea. Näin myös Vantaalla, jossa kokoomuksen ja perussuomalaisten hihasta vedettiin vielä todellinen vaaliässä.

Puolueiden riveistä väläytettiin Vantaalle perustettavaa superrikkaiden ikiomaa asuma-aluetta. Perussuomalaisessa visiossa se voisi olla myös aidattu narkomaanien ja muiden häiriötekijöiden varalta.

Valitettavasti ehdotukset ovat saaneet vain vähän, jos ollenkaan julkisuutta, vaikka kokoomuksen ja perussuomalaisten pitäisi nostaa ne rohkeasti vaaliteemaksi. Näin äänestäjätkin näkisivät, kenen asioilla puolueissa juostaan.

Kokoomuslainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja, päivätöiltään sosiaaliturvan leikkausministeri Sanni Grahn-Laaksosen (kok.) erityisavustaja Sakari Rokkanen esitti valtuustossa huolensa siitä, että Vantaalla on tarjolla vain vähän miljonääreille soveltuvia asuntoja, vaikka tällaisia kuulemma löytyy kaikista ympäristökunnista.

– Onko meillä alueita ja paikkoja, josta me voisimme laittaa myyntiin aivan premium-tason omakotitalotontteja, sellaisia, joihin ei saa rakentaa alle 500 neliön taloa. Vantaalla täytyy löytyä ensiasunto samalla tavalla pienituloiselle opiskelijalle kuin suurituloiselle miljonäärille, kaupunginhallituksen puheenjohtaja pohti.

Ensiasuntoa Vantaalta etsivä miljonääri onkin kokoomuksen uusi mielikuvitusystävä.

Vielä enemmän rakkautta rikkaita podetaan perussuomalaisissa, vaikka perimätieto kertoo heidän joskus olleen vähäosaisten ja unohdettujen asialla. Perussuomalaisten valtuutetun mukaan esimerkiksi lentokentän ympäristöstä voitaisiin tehdä diili houkuttelemaan todella äveriäitä ihmisiä.

– Sinne tehtäisiin tarvittaessa vaikkapa suojattu alue, jonne ei olisi häiriökäyttäytyjillä asiaa. Silloin siellä olisi todella turvallista olla. Sinne saataisiin todella Vantaan Westend.

– (Se voisi olla) todella korkean tason premium-alue, sen muurin ei tietenkään tulisi olla mikään piikkilankamuuri. Se voisi olla kaunis äänivalli ja sinne pääsisivät todellakin vain sinne kuuluvat. Sinne eivät esimerkiksi narkomaanit menisi riehumaan niin kuin Tikkurilan laitamilla.

Valtuutettu uskoo, että moni ökyrikas haluaisi muuttaa Vantaalle, mutta kokevat kaupungin turvattomana. Varsinkin Vantaan ratikka kuulemma tuo häiriötekijöitä, vaikka se ei ole vielä vuosiin edes valmis.

Kauas on omena pudonnut siitä puusta, jonka Veikko Vennamo aikanaan istutti. ”Argumenttina” superrikkaiden paapomishalulle on ”hyvien veronmaksajien” houkuttelu kaupunkiin. Samalla yksi perussuomalaisten ehdokkaista kampanjoi tunnuksella ”verotus on varkautta”. Miksi silloin pitäisi houkutella veronmaksajia, jos kaupunki vain verottamalla anastaisi heidän omaisuuttaan?

Puolueissa on eroja. Miljonäärit löytänevät katon päänsä päälle ilman poliittisten päättäjien apuakin. Pääkaupunkiseudulla – ja Vantaalla sen osana – pitää olla edullista asumista tavallisille ihmisille. Asumisen ei pidä haukata suurta osaa ihmisen tuloista. Myös pienituloisilla ihmisillä, kuten hoitajilla, kaupan työntekijöillä ja poliiseilla, pitää olla mahdollisuus asua pääkaupunkiseudulla.

Hallituksen leikkaukset asumistukeen ja sosiaaliturvaan ovat tehneet monelle asumisen kuluista selviämisen tukalaksi. Kela kehotti viime vuonna jopa 33 000 suomalaisten muuttamaan halvempaan kotiin.

Asuminen on perusoikeus ja perustarve, joka pitää taata jokaiselle.

Kaikissa vaaleissa omiksi saavutuksiksi nostetaan usein asioita, joihin aloite on tullut muusta puolueesta tai joihin on herätty vasta viime metreillä, kun joku muu on aukaissut tien. Hyvä esimerkki tästä on Vantaan perussuomalaisten pitkään jatkunut vöyhääminen siitä, miten korruptoitunut koko kaupunki on. Esimerkkejä heillä on ollut vaikeuksia keksiä, vaikka niitä on tivattu valtuustossa monta kertaa. Nyt korruptiota henkivä tapaus saatiin puolueen omalta takapihalta.

Helsingin Sanomat uutisoi tällä viikolla siitä, kuinka Vantaan kaupungin ja valtion leipäjonoihin antamia avustusrahoja oli virrannut perussuomalaisten vantaalaisen nimihahmon, varavaltuutettu Timo Valtosen omille tileille. Räikeät väärinkäytökset tulivat ilmi kaupungin sisäisessä tarkastuksessa. Valtonen tunnetaan myös ex-kansanedustaja, valtuutettu Mika Niikon moninkertaisena vaalipäällikkönä.

HS:n mukaan Valtonen oli käyttänyt avustusrahoja omiin menoihinsa, kuten oman auton ylläpitokustannuksiin ja veroihin, sähkölaskuihin ja tv-viihteeseen. Sisäinen tarkastus vaatiikin nyt menojen takaisin perimistä kahden vuoden ajalta. Valtiolle avustuksia on mediatietojen mukaan jouduttukin jo maksamaan takaisin.

Orpon-Purran hallituksen kohdistunut julma leikkauspolitiikka on kohdistunut kaikkein köyhimpiin suomalaisiin ja ajanut heitä yhä enemmän leipäjonoihin. Niissä nähdään nykyisin jopa alakouluikäisiä lapsia yksin. Tässä tilanteessa on erityisen pöyristyttävää, jos ruoka-apuun suunnattua rahoja pannaankin omaan taskuun.

Samalla skandaali asettaa erikoiseen valoon koko vaalikauden jatkuneen perussuomalaisten propagandan siitä, miten korruptio rehottaa Vantaalla valtoimenaan.

Aiheena korruptio on erittäin vakava. Vantaan kaupungilla on tällä alalla synkkä historia, jossa kaupungin vanhat valtapuolueet – kokoomus ja SDP – ryvettyivät aikanaan raskaasti. Tapoja on onneksi onnistuttu siistimään. Lahjusten antajat ja vaatijat ovat joutuneet teoistaan tuomiolle. Tässä välineitä ovat olleet paitsi valpas media, myös huomattavasti terästäytynyt kaupungin sisäinen tarkastus. Ne iskivät nyt myös persulaiseen ruoka-avun rötösvyyhteen.

Todellisuudessa Vasemmistoliitto on menneellä valtuustokaudella ollut Vantaalla korruption torjunnan eturintamassa.

Aloitteen korruption vastaiseksi toimintaohjelmaksi teki allekirjoittanut, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana kaupunginvaltuuston kokouksessa 23. maaliskuuta 2024. Jätin saman sisältöisen aloitteen myös Vantaan ja Keravan aluevaltuuston kokouksessa 10. kesäkuuta 2024.

Huomautin aloitteissa, miten ”korruptiivisia ravintoketjuja voi yhä ilmaantua erityisesti julkisissa hankinnoissa, rakentamisessa, kaavoituksessa, vaalirahoituksessa ja näiden kytköksissä”. Siksi kaupungin pitää koota ”yhteen tähänastiset määräykset, ohjeet, käytännöt ja toimenpiteet, joilla se torjuu korruptiota kaikessa toiminnassaan”.

Hyvinvointialueella jättämässäni valtuustoaloitteessa mainitaan, että ”korruptiota ja oman edun tavoittelua houkuttelevat erityisesti suuret julkisella rahalla tapahtuvat hankinnat yksityisiltä yrityksiltä. Juuri sosiaali- ja terveyspalveluissa tehdään runsaasti ostoja yksityisilta tuottajilta”.

Vasta tämän jälkeen perussuomalaiset heräsivät. Sinällään hyvä, että heräsivät. Kaupunginhallituksen kokouksessa 5. elokuuta 2024 he ryhtyivät tukemaan esittämääni ajatusta ja esittivät korruptionvastaista ohjelmaa, kun listalla oli riskienhallinnan, sisäisen valvonnan järjestämisen ja korruption ennaltaehkäisemisen periaatteet kaupunkikonsernissa.

Kokoomuksen ja demareiden muodostama enemmistö hylkäsi esityksen äänin 8-5. Puolesta olivat perussuomalaisten lisäksi Vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit. Vihreät äänestivät tyhjää.

Kun asia tuli kaupunginvaltuustoon 19. elokuuta 2024, oli vastaan ja tyhjää äänestäneiden mieli jo muuttunut ja takki kääntynyt. Kaupunginvaltuusto hyväksyi yksimielisesti esityksen korruptionvastaisesta ohjelmasta.

Eikä siinä mitään, politiikassa ei ole tekijänoikeuksia. Mutta näin vaalien alla on hyvä käydä läpi sekin, miten asia oikeasti meni.